---

Miisa Haapajoki syntyi Raahessa 4.2.1998 ja kuoli Oulussa 5.2.2021.

Miisa kirjoitti ylioppilaaksi Raahen lukiosta vuonna 2017 ja haki opiskelemaan Oulun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. Valovoimaisena ja luonnostaan avuliaana ihmisenä hänen tiensä vei lukuisiin luottamustoimiin uudessa kotikaupungissaan. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Miisa toimi humanistisen killan sosiopoliittisena vastaavana sekä häirintäyhdyshenkilönä. Hänen erityislaatuinen luonteensa ei jäänyt keneltäkään Miisan tavanneelta ihmiseltä huomaamatta ja hänet kruunattiinkin vuosikurssinsa Giekufuksiksi.

Miisa tunnettiin humanistina ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin vaikuttaminen positiivisella esimerkillä oli hänelle sydämenasia. Hän toimi tapahtumaturvallisuuden erityisasiantuntijana ja tuki turvallisen tilan periaatetta harrastuksissaan kouluttautumalla järjestyksenvalvojaksi sekä kehittämällä häirintäyhdyshenkilön toimenkuvaansa. Hän työskenteli opintojensa ohessa muun muassa museotyöntekijänä ja vaalivirkailijana.

Solidaarisuus kuului hänen tärkeimpiin arvoihinsa ja Miisa puhui aktiivisesti vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Erityisen tärkeitä hänelle olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, Suomen alkuperäiskansan sekä eläinten oikeudet. Hän liittyi Oulun Seta ry:n hallituksen jäseneksi 2021 ja opiskeli yliopistossa saamen kieltä. Saamelaispolitiikan aiheet olivat Miisalle tärkeitä ja hän otti useasti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin erityisesti mediarepresentaatioon ja kulttuurinperinnön elinvoimaisuuden säilyttämiseen liittyen. Innokkaana Tolkien-fanina hän haaveili Taru sormusten herrasta –romaanin kääntämisestä saameksi.

Miisa oli harras kulttuurin ystävä ja oli itsekin mukana tuottamassa lukemattomia projekteja. Hän liittyi mukaan Studio Korppikelan elokuvakollektiiviin 2017 ja lukuisia lyhytelokuvia myöhemmin haki myös yhdistyksen hallitukseen sekä Kummacon-tapahtuman vastaavaksi. Hänet nimitettiin Deittiheittiöt-duon kunniajäseneksi 2018 ja hän esiintyi ryhmän mukana miltei jokaisessa conissa ympäri Suomen. Lisäksi Miisa toimi teatteripuvustajana PahkiSpeksin työryhmässä ja elävöitti historiaa näyttelijänä Kierikin Elämysteatterissa.

Harrastajana Miisa tunnettiin cosplaypiireissä pukuloistostaan, henkilökohtaisesta lavakarismastaan sekä ilmiömäisestä muuntautumiskyvystään. Hänet tiedettiin myös valtakunnallisesti merkittävänä harrastusaktiivina niin tapahtumanjärjestäjänä kuin ohjelmanpitäjänäkin. Hän muodosti erityisesti conipiireistä ympärilleen kiinteän ystäväverkoston, jonka jäsenet tunsivat hänet sydämellisenä sekä välittömänä ihmisenä. Hänen tunnusmerkkeihinsä kuuluivat tarttuva nauru, räväkkä hiustenväri, kotitekoiset vegaaniset herkut ja lempeys kaikkia eläviä olentoja kohtaan – etenkin mehiläisiä.

Läheisimmät ystävänsä Miisa tapasi Studio Korppikelan ja Kummaconin parissa. Tarina ensimmäisestä kohtaamisesta on jäänyt elämään yhdistyksen sisäisenä legendana: Miisa lähestyi yhdistyksen edustuspöytää cosplaytapahtumassa ja esitti kiinnostuksensa näytellä tulevassa elokuvaprojektissa Sauronia. Tarjous aiheutti ihastusta ja hämmennystä, sillä kukin paikalla ollut oli kuvitellut Miisan rakentaneen Sauronin silmää esittävän, pippurimyllyn muotoisen tornin. Myöhemmin ilmeni kyseen olevan haarniskasta, mutta Miisan taidot tuntien edellinenkään ei olisi kuulostanut mahdottomalta. 

Erään ystävän kiteytystä lainaten Miisa “Ruhtinascosplay” Haapajoki oli: mahtava pakohuoneilija, ”verta ja päitä” –taisteluhuudon keksijä, ruttomaskien tekijä, ystävä, juontaja, noita, vegaani, cossaaja, Miisa. 

Häntä kaipaamaan jäävät perhe, ystävät, yhdistys sekä harrastuskaverit.